Penan pipomyssy

Pappilan Penalla,niinkuin monilla muillakin lapsilla,on lempihattu.Yleensä kesäisin ruskea aikansa elänyt myssykkä palvelee siinä virassa,mutta nyt,tuulien puhaltaessa pohjoisesta,on Penankin vaihdettava lämpimämpää ylle.Niinpä poika vetää jo aamuhämärissä raidallisen,mukavan pehmeän ja tutunoloisen pipomyssyn päähänsä. Vieläköhän ehtii Matildan perään etsimään kelkkaa?

Pakkaspäivä

Pikku-Matilda päättää lähteä ulos uudessa hatussaan!Ja kyllä siinä kelpaakin keikistellä!Vaahteravaaran syysmarkkinoilta oli ruustinna ostanut hatun ja siitä lähtien se on keikkunut Matildan päässä. Pakkanen kipristelee nenäpäässä ja maassa on ohut kerros kuuraa.Päättäväisenä Matilda suuntaa kohti tallinylisiä,siellä pitäisi olla tallessa punainen kelkka...

Hämärässä

Anelmalla riittää puuhaa keittiössä.Hilloaminen alkaa olla loppusuoralla,joten viimeisiä purnukoita tässä täytellään.Onneksi on kynttilöitä,muuten loppuisi päivänvalo aivan liian aikaisin,Anelma tuumaa ja hoputtaa Liisiä hakemaan uusia purkkeja pesupöydältä.

Fredrica-mummilla sen sijaan on öljylamppu yöpöydällä.Hyvä kirja odottaa lukijaansa,ensin mummi käy aina toivottelemassa hyvää yötä lapsille,kertomassa satuja ja lukemassa iltarukouksia.Lasten mielestä on ihanaa,että mummin huone on samassa kerroksessa.Sinne voi yöllä hipsutella,jos oma makuuhuone tuntuu liian pimeältä,tai varpaita palelee... Kauniita unia,toivoo pappilan väki!

Aamun valjetessa on Matilda jo hereillä ja aloittanut nukkekotileikit tyytyväisenä sekasotkusta huolimatta.Yläsängyltä kuiskitaan : "Olisitko hiukan hiljempaa,meitä väsyttää..." Samassa tulee pikku-piikakin sytyttelemään tulia takkaan.Matilda tahtoo Liisi-piikasen mukaan leikkiin,mutta kuinkahan käy? Itse talon isäntä on tuohduksissaan huoneessaan olevasta sotkusta,myös siellä on tehty lattialankun vaihtotöitä ja nyt on kaikki sekasin. Ja jotta hullunmylly ylettyisi alakertaan asti,on Anelma etsimässä ruokakomeron avainta. "Mihin ihmeeseen minä sen laitoin?!" Anelma alkaa jo epäillä jonkun työmiehistä napanneen avaimen ja käyneen salaa syömässä hilloa...jos ei avainta kohta ala kuulua,pistää Anelma suuretsinnät käyntiin!Liisikin kuhnastelee varmasti tahallaan tänä aamuna....

Sekasotku!

Illan tullen ei tahdo uni tulla silmään, sen verran sekaiseksi jäi tyttöjen kamari.Mutta minkäs sille mahtaa.Lattialankkuja on uusittu sieltä täältä,se on varsin kiireinen puuha tehtäväksi, ennenkuin pakkanen kiristyy.Lattianraosta ei pitäisi nyt vetää,tuumasivat rakennusmiehet. Mutta niin myöhäiseen ajankohtaan se meni,että tyttöjen nukkumaanmenoaika ehti olla ja mennä. Pikku Matildakin nukahti ihan väärään sänkyyn.Mahtaakohan isosisko kömpiä Matildan viereen vai hiipiä mummon suureen sänkyyn? Huomenissa lienee siivouspäivä...

Karuselli pyörii...

Voi ihmettä,mikä hauska lelu oli ilmestynyt lasten kamarin lattialle kuin taikaiskusta!Pikku-Matildan syntymäpäivän aamuna ei ollut riemulla rajoja! Kiljahdukset kantautuivat aina alakertaan asti,ja siitä talonväki tiesi pikkutytön heränneen.Karuselli soitteli iloista sävelmää ja hevoset liikkuivat hitaasti ylös ja alas.Ja vaikka päivänmittaan tapahtui kaikenlaista,palasi Matilda aina vähän väliä tarkastamaan,että karuselli oli tallessa,sipaisi sormellaan sen kiiltävää kattoa ja tirkisti ihan läheltä pieniä hevosia. Voi ollapa noin pieni,että mahtuisi hevosen kyytiin ajamaan karusellilla...

Fredrica-mummi

Vaahteravaaran pappilan kunnioitettu vanha ruustinna Fredrica istuu tässä mietiskelemässä menneitä ja tuumimassa tulevia.Vinkeä ilme kertoo,että jotain mukavaa on mielessä. Fredrica on luonteeltaan kipakka,mutta myös hersyvällä huumorilla varustettu.Mausteisen luonteensa ansiosta Fredrica on kokenut pitkän elämänsä aikana monenlaista.Laaja ystäväpiiri sekä kutsumus ovat kuljettaneet Fredrican aikoinaan lähetystyöhönkin. Vaahteravaara on kuitenkin rakkain kaikista ja niinpä miehensä kuoleman jälkeenkin Fredrica jäi asumaan pappilaan.Lapset ovat tärkeintä ja sydäntä lähellä,lasten kanssa Fredrica viettää mielellään aikaan,eikä hänellä ole koskaan niin kiire,ettei ehtisi jutella tai sylitellä pienokaisia.Iltahetket mummin huoneessa ovatkin pappilan lapsille ainutkertaisia. Rautaisella otteella Fredrica toki pitää silmällä edelleen kaikkea pappilanmäellä tapahtuvaa.Milloin Anelma saa kuulla kunniansa keitoksista,milloin apupojat ovat sohineet maalia tapetille maalatessaan lattialankkuja uuteen uskoon.Eikä vaille nuhteita jää aina isänsä työhuoneessa istuva Aleksanterikaan.

Koulun penkillä

Rankkasade oli hetkeksi ainakin tauonnut ja kirjalaatikkoa kuljettava kärry päässyt perille.Samoin oli saapunut myös pulpetteja,jotka Andreas oli nikkaroinut kuntoon.Katariinan mielestä tarvittiin vielä hiukan hiomista ja maalia,mikä ihme oli saanut Andreaksen ennen niin huolellisen puusepänpojan hutiloimaan työssään? No,Andreas väistyi Katariinan ajatuksista yhtä nopeasti,kun innokkaat pikku oppilaat täyttivät huoneen.Ja se kävi äkkiä.Oli sovittu,että isommat istuisivat takana ja pienemmät penkillä,ainakin toistaiseksi. Myös pappilan vanhimmat tytöt osallistuivat opetukseen.Vain pikku Jaakko tuhisi tyytyväisenä kehdossaan ja Matilda sai leikellä paperinukkeja. Katariina katseli tyytyväisenä luokkaansa.Muutamaa pikku juttua lukuunottamatta kaikki oli lähes täydellistä.Vaan päivien käydessä koko ajan lyhemmiksi,pitäisi luokkaan hankkia kohta myös lamppu ja muutama kynttilä.

Paperinukkeja leikkaamassa

Pikku-Matilda oli äidin kehotuksista huolimatta pukenut taas päälleen kesämekon,koska lämpimän auringon säteet hymyilivät korkealla taivaalla kutitellen Matildan nenänpäätä vaahteranoksien välistä."Äiti on väärässä...kesä jatkuu vielä..."Matilda tuumasi kesämekossaan ja istuutui pikku pöydän ääreen,otti sakset käteensä ja näki uudet paperinuket pöydällä. Isot siskot olivat sopivasti poissa huoneesta,lukemassa läksyjä arvatenkin.Jospa tekisin palveluksen ja leikkaisin nämä heille valmiiksi,Matilda keksi ja kävi tuumasta toimeen. Alakerrasta leijaili herkullinen marjapiirakan tuoksu.Anelma oli valmistamassa herkkuja iltaa varten,sillä Matildan Elmeri-vaari oli päättänyt viimeinkin merimiehen reissuelämän ja aikonut jäädä eläkkeelle.Samalla alkaisi mummolan kunnostus,ja Martta-mummo asuisi ehkä vähän aikaa pappilassa.Se tiesi Matildalle erityisen hauskoja päiviä...

Kilinää keittiöstä

Vielä pitkään sen jälkeen,kun lasten nukkumaanmenoaika on ollut,jatkaa Anelma puuhakkaana töitään.Hillopurkit pitää saada pestyä ja laitettua,ettei tule turhan kiire.Kilinä ja kolina ei onneksi kantaudu enään nukkuvien lasten korviin,sijaitseehan keittiö pari kerrosta alempana ja eripuolella taloa. Pikku-piikaa sen sijaan väsyttää,hän yrittää nojata seinään,ettei nukahtaisi niille sijoilleen ja kaatuisi päistikkaa hillopurkkien päälle.Siitäkös se meteli syntyisi!Mihin pappilan hillot sitten säilöttäisiin.... Toisaalta,pikku-piika tuumaa,uskaltaisiko sormenpäällä maistaa kakun kuorrutetta,se voisi hiukan piristää.Huomaakohan Anelma?

Alkusyksyn sateita

Sateen ropistessa katolle ja valuessa ikkunaruutuja pitkin,oli lapsilla joskus aika pitkää.Toisin kuitenkin tänään,sillä lastenhuoneen matolle oli kaadettu pussillinen marmorikuulia ja peli oli meneillään.Pikku Matilda seurasi mietteliäänä sivusta ja mietti,maistuuko punainen kuula mansikalle?Isosisarukset vannoivat,että kuula ei maistu millekään,eikä sitä ikipäivänä saa mennä pistämään suuhun... Koulun alkuun oli enää hetki aikaa ja lapset nauttivat vapaista iltapäivistä ilman läksykirjoja vielä hetken. Alakerrasta kuuluvasta kolinasta päätellen kouluhuonetta siivottiin parhaillaan kesän jäljiltä taas koulukuntoon.Ruustinna odotti saapuvaksi aapiskirjalähetystä,mutta sateen ansiosta tiet olivat aika kuraisia,eikä kaivattua pakettia näkynyt vielä illallakaan. Fredrika-mummo kulki tapansa mukaan siellä täällä valvomassa palvelusväen toimia,tarkastamassa paikkoja ja muuten vaan pitämässä järjestystä yllä,kuten hänellä oli tapana.

Vaahteravaaran koulu

Olipa jälleen kerran niin,että vaikka loppukesän lämmöstä nautittiinkin,oli syksy jo nurkan takana ja lasten opintie mielessä.Vaahteravaaran yläkerran luokkahuoneessa kävi kova kolina ja huiske,kun huonetta siivottiin koulukuntoon.Toisinaan meteliä oli jopa niin paljon,että työhuoneen lasivitriinin ovet helisivät pahaenteisesti. Ruustinna Katariinan työnä oli järjestää opetustaulut,pullot ja purnukat ja aikaa ei liiemmin ollut kuhnailuun.Joutaisikohan pikku-piika apuun?

Hiljaiseloa

Vaahteravaaran ylle laskeutui kesän huoleton olemus kuin kevyt harso.Kaikkialla oli valoisaa ja iloista,pienet asiat tuntuivat suurille ilonaiheille.Mitään kovin merkittävää ei tapahtunut,pappilanmäellä elettiin samaan malliin kuin ennenkin. Kesämekot oli toki kaivettu esille ja paljain varpain juoksentelevat lapset olivat tuttu näky. Saattoipa vanhoissa vaahteroissakin joku kiipeillä,kun vaan vanhempien ihmisten silmä vältti.Ruokapöydässä sitten yritettiin peitellä housujen kuluneita polvia ja mekkojen revenneitä helmoja.

Tunnustusta Vaahteravaaraan

Pappilan väki sai tunnustuksen täältä http://pienisammakko.blogspot.com/
Kiitos!

Tunnustus kuuluu jakaa eteenpäin viidelle muulle blogille,
joilla on alle 200 lukijaa.
Itse ojennan tunnustuksen seuraaville,
Ihanille bloggaajaystäville:

Tuikku:
http://minitarinat.blogspot.com/

Signe & Warma

http://signejawarma-kisumumma.blogspot.com/

Narina:
http://narinanapertaa.blogspot.com/

Hilsula:
http://hilsula.blogspot.com/

Annoin tämän nyt ensimmäiseksi mieleen tulleille bloggareille,joilla on alle 200 lukijaa :)
Nukkekotiblogeja on määrätön määrä ja aina on yhtä hauska lueskella ja katsella kuvia,kiitos siis teille kaikille maailman nukkekotibloggaajille!
Teidän kuuluu jakaa tunnustusta eteenpäin omissa blogeissanne saman säännön mukaisesti.

Iltahetken unelmointia

Malwina istuskeli vielä iltahämyssä oman kamarinsa peilipöydän ääressä.Peilipöytähän oli mummilta peritty ja Malwinalle kunnostettu.Tosin pikkuruiset laatikot oli vielä maalia vaille ja sitä Malwina pohtikin,kehtaisiko viedä ne itse renkipojalle maalattavaksi.
Malwina piti kynttilöistä ja kirjoista,olipa saanut joulunaikaan varsin suloisen kynttilän,joka oli asetettu lasipurkkiin,ihan kuin lahjan antaja olisi tiennyt Malwinan valvovan yömyöhään kirjoja lukiessaan.Hymyillen Malwina sytytti kynttilän ja mietti,mahtoiko joku ehkä juuri nyt katsella pihan toiselta puolen,paloiko vinttikamarissa vielä kynttilä...ehkä hän sittenkin huomenna veisi laatikot maalattavaksi.Itsekseen naurahtaen hän hypähti kylmältä lattialta sänkyyn peiton alle kirjoineen.
Ja joku toinen,pihapiirin toisella puolella pisti merkille kynttilän himmeän kajastuksen eräässä kamarin ikkunassa.

"En kaipaa valtaa,loistoa..."

Vaahteravaaran salissa kaikuivat joululaulut,kuusipuu tuoksui ja kynttilät loivat pehmeän,taianomaisen pehmeän valon joulunjuhlijoiden ympärille.Tuntui,kuin tuo satumainen ilta jatkuisi pitempään kuin mikään muu ilta.
Syötiin herkkuja,luettiin evankeliumi,laulettiin ja naurettiin.Lapsia kiinnosti joulupukin säkki,josta lopulta löytyikin ihmeellisen hienoja leikkikaluja.Keppihevonen oli tyttöjen suosikki.
Pikku-Matilda kävi kesken juhlan vaihtamassa mekkonsa,sillä joulupukki oli tuonut tytölle kesämekon.Hiukan huvitustahan se juhlaväessä herätti,mutta mitäs tuosta,jouluhan on lasten juhla ja kylmähän ei toki ollut kuin ulkona,siksi lämpimiksi oli kakluunit lämmitetty.
Aleksanteri oli ennen joulua tehnyt matkan Saksaan,josta oli tuomisinaan ystävyysseurakunnalta tuonut ihan oikean hehkuviinitynnyrin mukeineen,glögiksi sitä sitten myöhemmin nimitettiin.
Lopulta ilta kävi hiljaisemmaksi,lapset alkoivat olla uneliaita ja kynttilät paloivat hiljalleen loppuun.Talon äänet hiljenivät ja pikku-Matildan sai kantaa sänkyyn.
Aleksanteri kehotti toisiakin käymään yöpuulle,jotta aamulla kirkonpenkissä jaksaisivat veisata "Enkeli taivaan".