Sateen ropistessa katolle ja valuessa ikkunaruutuja pitkin,oli lapsilla joskus aika pitkää.Toisin kuitenkin tänään,sillä lastenhuoneen matolle oli kaadettu pussillinen marmorikuulia ja peli oli meneillään.Pikku Matilda seurasi mietteliäänä sivusta ja mietti,maistuuko punainen kuula mansikalle?Isosisarukset vannoivat,että kuula ei maistu millekään,eikä sitä ikipäivänä saa mennä pistämään suuhun...
Koulun alkuun oli enää hetki aikaa ja lapset nauttivat vapaista iltapäivistä ilman läksykirjoja vielä hetken.
Alakerrasta kuuluvasta kolinasta päätellen kouluhuonetta siivottiin parhaillaan kesän jäljiltä taas koulukuntoon.Ruustinna odotti saapuvaksi aapiskirjalähetystä,mutta sateen ansiosta tiet olivat aika kuraisia,eikä kaivattua pakettia näkynyt vielä illallakaan.
Fredrika-mummo kulki tapansa mukaan siellä täällä valvomassa palvelusväen toimia,tarkastamassa paikkoja ja muuten vaan pitämässä järjestystä yllä,kuten hänellä oli tapana.
Kiitos sateelle, aapinen saa vielä odottaa ja leikit jatkua!
VastaaPoistaniinpä :)
VastaaPoista