Talven matkassa

Talvi tuli äkkiä.Keskellä päivää,kuin kaikki pitkään vaaran yllä riippuneet raskaat pilvet olisivat revenneet yhtäaikaa.Lunta tuli ensin hitaasti,kuin hiutale kerrallaan ja sitten se vähitellen muuttui sakeammaksi,kunnes oltiin keskellä sankkaa lumipyryä.
Tuntui siltä,kuin lumentulo olisi jouduttanut myös jouluntuloa.Joulua alettiin valmistelemaan vielä kuumeisimmin kuin aiemmin,koristeltiin taloa,leivottiin,paistettiin ja toimitettiin pieniä asioita,kirjoiteltiin kortteihin jouluterveisiä.Joka päivä jouluterveisiä myös saapui taloon,huolimatta siitä,että tiet piti joka aamu puhdistaa lumesta.
Pakkanenkin alkoi pikkuhiljaa nipistellä poskia,joten Veera katsoi parhaakseen kaivella kutimet ja lankakorin esille ja istahtaa niine hyvineen salin nurkkaan kutomaan.Toisinaan ruustinna ja tytöt kävivät siinä harjoittelemassa joululauluja ja ilokseenhan siinä silloin istui!
Vielä pitkään sen jälkeen,kun viimeiset säkeet oli laulettu ja pianon kansi suljettu,istui Veera mietteissään muistaen lapsuuden jouluja...

Joulukoristeita

Vaikka lumesta ei vieläkään ollut näkynyt kunnon merkkejä Vaahteravaarassa,alkoi talon väki kaivella vintiltä joulukoristelaatikoita.Lasten huoneen lattialle purettiin aika kasa kaikenlaisia koristeita.Jouluun liittyvät vahvasti perinteet,sukupolvelta toiselle säilyneet tavat.
Lapset olivat aloittaneet joulukalenterin luukkujen availun jo torstai-aamuna.Kovasti kävi kuhina ja kuiske,kun aamusella kaikki tunkeutuivat yhtä aikaa avaamaan pikku luukkua.Mikähän kuva luukusta tänään tulee?

Pappilan vintillä

Kellon käännyttyä jälleen kerran yön puolelle,narahtaa vintillä lattia ja Fredrica-mummi saa pienen yövieraan.Matilda ei saa unta ja syykin on selvillä.
"Mummi miksei lunta vieläkään ole satanut?"tyttö kysyy ja hivuttautuu peittoineen mummin sänkyyn.Uni ei tahdo löytää pieneen kamariin,mutta onneksi Fredrica tietää,mikä tepsii.
"Juodaanpa hiukan teetä ja mietitään asiaa,"hän toteaa ja lorauttaa teetä aasialaisiin kuppeihin.Nuo kupit ja teepurkit ovat lasten mielestä taianomaisen kiinnostavat.Teekään ei ole samanlaista,kuin pappilan alakerrassa tarjoillaan.Mummin tee on tuotu kaukaa Japanista asti.
Mielellään mummi kertookin niistä matkoistaan.
Höyryävä tee,mummin tarinat ja hämärä huone tekevät tehtävänsä ja pian pienen vierailijan saa kantaa omaan kamariinsa.
Peiteltyään tytön,Fredrica on vähällä kompastua punaiseen kelkkaan,joka on nostettu sängyn viereen lunta odottamaan,kuinkas muuten.Huokaisten hän siirtää kelkkaa ja kävelee varovasti takaisin omaan huoneeseensa.
Pian sammuu viimeinenkin kynttilä,pimeys laskeutuu,eikä kukaan huomaa pieniä lumihiutaleita,jotka salaa leijailevat alas maahan....

Leikki

Leikkien parissa kului äkkiä koko ilta,varsinkin jos jotain uutta ja kiinnostavaa oli tekeillä.Peli nimeltä kroketti oli rantautunut Vaahteravaaraan eräänä syksyisen hämäränä maanantai-iltana.Katariinan mukaan sitä pelattiin jo aikoinaan Englannissa.Kukaan lapsista ei oikein tiennyt säännöistä mitään,mutta hauskaa oli silti iltamyöhään asti.Matilda viihtyi hyppykepin ja hyppynarun parissa niin,että halusi ne vielä illalla sängyn viereen.Jo pitkästi nukkumaanmenon jälkeen ruustinna kuunteli alakerrassa vanhojen lattialankkujen narinaa ja päätteli,että hyppynaru se siellä hyppeli itsekseen,koska lapsethan olivat nukkuneet jo aikoja sitten!
Illan päälle Vaahteravaarasta lähetettiin myös lahjaksi yksi lelulaatikko sekä taulu.Vaahteranlehtiäkin taisi lentää mukana,niiltä ei voi välttyä tähän vuodenaikaan...
(kiitos Meän tyärten minihuushollit kerhoilusta!)

Syksyn tuntua

Syksy ja sateet pitivät pappilanmäellä pesäänsä.Tuuli oli riipinyt jo joitakin iloisenvärisiä lehtiä vanhoista vaahteroista.Pikku-Matilda kävi innoissaan keräämässä lehtiä ja kiikutti ne pikkusaliin pöydän koristeeksi.Vaikka sade jatkuikin,vintillä riitti puuhaa,kun leikittiin eläintenhoitajaa.
Vanha-ruustinna Fredrica kierteli katsomassa työmiesten jälkiä.Maali oli saatu pintaan juuri,ennenkuin sadekausi alkoi.Vähän näyttäisi siltä,että viimeisillä maalareilla on tullut kiirus,tuumasi Fredrica,eikä ollut oikein tyytyväinen.Lieneekö sama mies maalaillut pikkusalin lattialankkuja,vai mikä suhari oli sutannut maalia kalliille seinäpaperille asti?Fredrica nipisti huulensa tiukaksi viivaksi ja koputteli kävelykepillä lattiaa.Seinäpaperithan olivat osittain vanhoja ja osaksi uusia,joita Aleksanteri oli ostanut ulkomailta asti.Ei niihin sopinut maalia sotkea!

Kummaa kolinaa

Vaahteravaarassa tapahtuu kaikenlaista.Kuuluu kolinaa ja rapinaa,osittain ulkovuoren kunnostuksen ja lattian maalauksen vuoksi.Mutta tänään on pappilan eteiseen kannettu erikoinen laatikko,josta paljastuu terraario.
Pienoista hämmennystä aiheuttaa terraarion asukas,ihka elävä lisko,jollaisia ainakaan Vaahteravaarassa ei juoksentele luonnostaan.Anelma tietää,että laatikko on tullut pitkän laivalla jostain kaukomailta.Vanha ajurikin kuuluu ihmetelleen omituista rapinaa,mutta tuonut lähetyksen kuitenkin perille.Miksi ihmeessä pappilaan on tilattu terraario liskoineen?Veera-neiti se ei voi olla ihmettelemättä outoa otusta....ja miten tuo saadaan kannettua yläkertaan,niin ettei kansi raotu ja otus pääse karkuteille?

Sadepäivänä

Pappilan katolle ropisee sade.Fredrica-mummi istuskelee pikku salin sohvalla ja kertoilee tytöille tarinoita.
Pöydällä on kaunis norsu,joka on kuulemma matkamuisto hyvin hyvin kaukaa,turkoosin meren syleilyssä uinuvalta saarelta.Tytöt eivät väsy ihailemaan norsun koristelua,vaan haluavat yhä uudestaan kokeilla varovasti sormella norsun koukeroita.
Samasta paikasta on pikkuruinen suojelusenkeli-taulu,sekä Jeesus-lapsen syntymää esittävä kaunis reliefi.
Eräs pappilan kakluuneista on niin huonokuntoinen,että se aiotaan korjata.Tytöt ovat yhtä mieltä siitä,että seimikuvaelma sopisi kakluunin koristukseksi paremmin kuin enkelit ja pirut.Pikkuinen Jeesus-vauva vie tyttöjen ajatukset jouluun ja joululahjoihin....

Talviunilla

Poikkeuksellisen luminen talvi piti otteessaan koko kylää ympäristöineen.Paukkupakkasten aikaan lämmiteltiin tulien äärellä,eikä juuri liikuttu ulkosalla kuin pakollisten toimien myötä.
Näihin aikoihin kuitenkin kolisteltiin pappilan eteishallissa ja syykin selvisi.Eteiseen pöllähti luminen paketti,joka oli lähetetty mitä ilmeisimmin ystävyysseurakunnasta kaukaa pohjoisesta.Paketti avattiin ja sitä tutkittiin hartaudella.Sisällöstä ei oltu ensin aivan varmoja,mutta kun se kannettiin saliin ja tutkittiin valossa,saatiin asiaan varmuus.Lahja oli hyvin kaunis ja arvokas kattokruunu,joka ihastuneiden huudahdusten myötä otettiin vastaan.Aleksanteri tosin ei ollut ihan varma,miten tarpeellinen kapistus oli,mutta naisväkeä se näytti ilahduttavan ja lapsia kiehtovan,joten hän määräsi sen asennettavaksi salin kattoon heti paikalla.

Pappilan historiaa

Pappila on seissyt Vaahteravaaran laella jo niin kauan,ettei kukaan ole oikein varma,milloin siellä asuivat ensimmäiset kirkonmiehet.Tulipalo on ainakin kaksi kertaa riehunut pappilanmäellä tuhoisin seurauksin.Kaikesta huolimatta nämä kaksi vanhaa päärakennusta esittävät valokuvat ovat säilyneet.Vaahteravaaran satama toreineen on tunnetusti ollut jo ammoisista ajoista asti eläväinen kauppapaikka ja eiköhän ensimmäinen kamerakin rantautunut aikoinaan laivalastissa ja silloin ikuistettiin yhtä jos toistakin merkittävää tuleville sukupolville muistoksi ja muistutukseksi,että osattiin sitä ennenkin.