Lasikaappi

Joulunaluspäivien tohinassa saapui Vaahteravaaran mäelle suuri paketti,josta aikuiset kuorivat esiin kummallisen kaapin.Lapsista se oli siksi kummallinen,että siitä näki läpi.Eihän sinne voinut ainakaan piilottaa mitään,joululahjoista puhumattakaan!Mihinkähän tuo hassu kaappi sijoittuu...sitä lapset ihmettelivät portaitten pienojen välissä kurkkiessaan.Fredrica-mummi näytti ainakin tietävän tismalleen,mitä sillä tehtiin...

Odotusta

Syksy oli vaihtunut talveen ihan vaivihkaa.Ensilumi oli satanut varhain ja lumituiskua oli jatkunut koko viikon.Lumi oli tullut jäädäkseen,vanhat ihmiset ennustivat kovaa talvea.Pappilassa lämmitettiin kakluuneja ja uuneja.Pikku salissa vanha ruustinna istuskeli lasten kanssa mietteissään.Penan teki mieli jo kovasti tutkia joulukuusen palloja.Punaisenkuultavat pallot hehkuivat aidon joulun tunnelmaa.Uskalsikohan kantta raottaa hiukan enemmän?
Itsenäisyyspäivän kunniaksi pikku salissa juotiin teetä vanhasta hopeaserviisistä.

Syksy

Lokakuu laskeutui Vaahteravaaran ylle kuin harmaa kangas.Sadepilvet roikkuivat niin matalalla,että korkeimman kuusen latvaan olisi voinut kuvitella pilvien jäävän kiinni.Hämärä päivä seurasi toistaan ja kynttilöitä sai sytytellä,jotta näki jotain tehdä.Harmaiden päivien ketjun katkaisi vanhan ruustinnan syntymäpäivä,joka osui Lokakuun kahdenneksitoista päiväksi.Ruustinna itse ei olisi niinkään juhlista perustanut,mutta kun kuitenkin tuli täyteen pyöreitä vuosia,päätettiin pappilassa juhlia.Ja aikamoiset juhlat ne olivatkin!Lahjojakin tuli kaukaa.Aaltolasta lähetettiin huolellisesti nikkaroitu sänky,Villa Lumililjasta erikoinen ja Vaahteravaaran väelle outo mutta niin kaunis kukka,eräältä ystävättäreltä espanjan matkalta asti ostettu kynttilä/hajuvesipullo/pitsiliina-paketti sekä Heliltä kaunis matto,pitsiliina ja kori.Kaikki lahjat lämmittivät kovasti ruustinnan mieltä.Varsinkin sängyn rakenteita tutkittiin pitkään.Viimeiset juhlijat lähtivät vasta puolenyön jälkeen ja kynttilät lyhdyissä paloivat läpi yön.

Tyttöjen puuhia

Pappilan pikkusalissa istui vakavaa joukkoa,kirjailytyöt sylissään.Ääneti työhönsä uppoutuneena tytöt kirjoivat huoneentauluja.Oli niin hiljaista,että neulan suihkeen saattoi kuulla.Äkkiä hiljaisuus katkesi,Malwina pisti sormeensa,sillä seurauksella,että työhön levisi iloisen punaisia pisaroita."Voi ei!"Malwina parkaisi."Mitähän äiti nyt sanoo?Huomaakohan,jos leikkaan tästä palan pois...?"
Veera-täti tuli lohduttamaan.Wenlan mielestä oli oiva tilaisuus hiukan kiusoitella vanhempaa siskoaan.
"Enpä usko,että äiti huomaa.Koko kirjailuhan menee vinoon kuitenkin,joten ei pieni palan puuttuminen tee enempää hallaa asialle!"Wenla tokaisi ja nauraen väisti Malwinan huitaisua.
"Koittaisit tehdä jotain hyödyllistä sinäkin!"Malwina puuskahti ja siisti paperilla verijälkiä.
"No jaa,voisinhan alkaa kirjomaan kapioita sinulle,sillä Vaahteravaaran uusi apupappi on vielä naimaton ja..."
Wenlan lauseen loppua ei kuullut kukaan,sillä silloin tyttö juoksi jo kaukana portaikossa ja pysähtyi vasta alhaalla porstuassa,nojasi seinään ja kikatti hengästyneenä.
Rauha palasi pikkusaliin,Veera asettui Malwinan viereen jatkamaan omaa käsityötään.Kaappikello raksutti seinän takana ja aurinko pilkotti pitsiverhojen välistä.

Opetustauluja

Ja kun Apilamäen kärryt lähtivät paluumatkalle,tuli jo kujalla vastaan toinen lähetys.Tällä kertaa paketti oli tilattu lähetys niinkin kaukaa kuin Björneborgista asti!Katariina sai koululle opetustauluja ja olikin niihin hyvin tyytyväinen.Myös seinäpaperia tilattiin erääseen kammariin,jota myöhemmin kutsuttiin nimellä "Vihreä salonki".

Oven raossa...

Kesän puhjettua täyteen kukkaansa,tilattiin Vaahteravaaraan muutamia uusia ovia.Apilamäen nikkari kuljetti uskollisen tammansa vetämillä kärryillä ovet pappilaan,jossa ne asetettiin paikalleen.
Seurakuntalaiset olivat olleet ahkerana apuna,kun pappila oli tulipalon jälkeen saatettu taas entisenlaiseen loistoonsa.Ovenkahvat laitettiin myös tilaukseen,sillä pitihän ovi saada paitsi saranoilleen,myös kiinni.Joidenkin ovien oli hyvä olla joskus lukossakin,etteivät pappilan uteliaat vesselit olisi alinomaa hyörimässä aikuisten jaloissa.Kesäaikaan lapsikatras viihtyi hyvin puutarhassa,omenapuiden alla sekä läheisellä rannalla uimassa.

Kynnyksellä

Vaahteravaarassa elettiin kesän kynnyksellä.Poikkeuksellisen lämmin kevät oli saanut luonnon virkoamaan tavallista aiemmin ja puutkin olivat jo täydessä lehdessä.Lähestyvä kesä sai elämän pulppuamaan joka puolella,lapset juoksivat kuin pienet villi-ihmiset siellä täällä,loikkivat purojen yli,rakensivat majoja iltamyöhään.Talleissa syntyi uusia vasikoita ja karitsoita.
Jäätkin olivat lähteneet jo aikaa sitten.Laivat kulkivat tavalliseen tapaan ja Vaahteravaaralaiset saivat taas nauttia ulkomaan tuliaisista,kuten makeista hedelmistä.

Kevät

Kevät teki tuloaan.Vanha Maaliskuu irrotti otteensa vasten tahtoaan,pakkohan sen oli.Se valui hitaasti mutta varmasti huhtikuulle ja äkkiä koko tähän asti hiljainen,luminen maa olikin täynnä elämää.Huhtikuu ei turhia vitkutellut.Se antoi raikkaan sateen huuhdella maata,puita ja koko kylää.Se kasteli tiellä kulkijat, ropisi talojen katoilla ja ikkunoissa kuin laulaen:kevät on täällä!
Katariina nautti kevään tulosta.Pääsiäisen aikaan Vaahteravaara heräsi taas eloon pitkän talven jälkeen.Eikä aikaakaan, kun keittiössä puuhattiin ruokia ja muualla siivottiin.Piispakin oli jo matkalla,joten kiire oli!
Aleksanteri oli istunut työhuoneessaan pelkän kahvikupillisen voimin aina pikkutunneille asti.Kun pääsiäisen saarna oli valmis,tuntui kuin muulla ei enää olisikaan väliä.Hän oli päättänyt kertoa pääsiäisen tapahtumista yksinkertaisesti,ilman korulauseita.
Katariina oli viemässä kirkkoon tuoreita kukkia ja seisahtui hetkeksi erään kuvan äärelle pohdiskelemaan pääsiäisen sanomaa.Illan hämärtyessä sytytettiin kynttilät jotka loivat pehmeän kajastuksen.
Rauha hiipi hiljaa Vaahteravaaraan,jättäen oven raolleen pääsiäisen iloa varten.

Unen lämmössä

Ulkona paukkuu pakkanen,mutta sisällä on lämmin.Kovien pakkasten aikana väellä on enemmän aikaa puuhastella sisällä,tehdä sitä,mitä osaa ja mikä jää tekemättä silloin,kun töitä on enemmän.Niinpä eräs taitava puuseppä teki pikku-Matildalle oman sängyn ja maalasi sen.Rauhallinen unipaikka onkin tärkeä.Iltapalaksi Matilda kävi salaa nappaamassa muutaman päärynän hedelmäkorista.Ennen Vaahteravaaran sataman jäätymistä oli laivan lastissa saatu viimeinen kuorma eksoottisia hedelmiä ja uusia sai odottaa kevääseen,kunnes laivat taas kulkisivat.Matilda haaveili keväästä ja piilotti taskuunsa monta päärynää.Matka yläkerran makuuhuoneeseen oli kuitenkin pienelle pitkä,välillä piti pysähtyä portaikon hämärään haukkaamaan mehukasta hedelmää.Sänkyyn päästyään Matilda yritti piilottaa viimeisen päärynän,sillä mummi oli tullut toivottamaan hyvää yötä.Lämmintä maitoa,uunin edessä lämmitetty peitto ja nalle...hetki sitten Matilda tunsi olleensa vielä pirteä,mutta nyt,oman sängyn lämpimässä mukavan raukea tunne valahti päästä varpaisiin asti."Kerro mummi kummitusjuttu..."Matilda kuiskasi.Fredrica-mummin silmissä pilkahti kuriton hymynkare,sillä hän muisti Aleksanterinkin aina tahtoneen samoja tarinoita.
(Sängystä ja lisukkeista kiitokset Villa Paulinaan!Päärynät,keksit,juusto ja "lamput" ovat erittäin tervetulleita!)

Talviunilla

Tammikuussa alkoi aurinkokin näkymään vähitellen ja aluksi sen kirkkaus oli huikaisevaa.Luonto makasi horroksessa paksun lumivaipan alla.Vaahteravaaralaiset lämmittivät ahkerasti tulisijojaan ja juoksivat asioillaan korvannipukat punaisina kirpeästä pakkasesta.Lapset nauttivat ihanasta talvi-ilmasta kirmaten lumessa uuvuksiin asti.Joka ilta oli kuivumassa suunnaton määrä villalapasia ja sukkia odottaen seuraavaa päivää.Anelma keittiössä keitteli ahkerasti porkkanamuhennosta ja muisti aina tarjota lapsille kupillisen kuumaa viinimarjakeittoa.Se jos mikä pitäisi nuhakuumeen loitolla...

Joulumuistoja

Joulunaika pappilassa sujui perinteisesti.Kaikki touhu ja tohina hiljeni vihdoin aattona kello kahdeltatoista.Sillä kellonlyömällä laskeutui joulurauha koko kylän ylle.Jouluvieraat olivat saapuneet ja palvelusväellä oli ollut yllin kyllin töitä laittaa vierashuoneita kuntoon.Anelma ja muu keittiönväki olivat ahkeroineet jouluherkkujen kanssa.Pikku-Matilda oli ollut vähän väliä keittiössä kurkistelemassa,mitä milloinkin oli tekeillä.Ruskeat piparkakut ja pulleat nisu-äijät olivat lasten mieleen.Ja kun aattoillan odotus viimein palkittiin,ei riemulla ollut rajoja.Kuusen alta löytyi Matildalle suuri paketti,joka oli lähetetty Villa Lumililjasta asti.Paketista paljastui suloinen nukensänky,KIITOS!
Joulun jäädessä hiljalleen muistoihin,alettiin pappilassa taas elää arkea.Kynttilöiden valaminen ja aherrus veivät ajatukset taas lähestyvään kevääseen.Vielä olisi kuitenkin edessä pitkä talvi,ennekuin päästäisiin kevääseen.Niinpä kynttilöitä valettiin ahkerasti ja melkein samaan tahtiin kudottiin villasukkia joka torpassa,jotta lapset ja aikuisetkin pysyisivät lämpiminä.