Kevät

Kevät teki tuloaan.Vanha Maaliskuu irrotti otteensa vasten tahtoaan,pakkohan sen oli.Se valui hitaasti mutta varmasti huhtikuulle ja äkkiä koko tähän asti hiljainen,luminen maa olikin täynnä elämää.Huhtikuu ei turhia vitkutellut.Se antoi raikkaan sateen huuhdella maata,puita ja koko kylää.Se kasteli tiellä kulkijat, ropisi talojen katoilla ja ikkunoissa kuin laulaen:kevät on täällä!
Katariina nautti kevään tulosta.Pääsiäisen aikaan Vaahteravaara heräsi taas eloon pitkän talven jälkeen.Eikä aikaakaan, kun keittiössä puuhattiin ruokia ja muualla siivottiin.Piispakin oli jo matkalla,joten kiire oli!
Aleksanteri oli istunut työhuoneessaan pelkän kahvikupillisen voimin aina pikkutunneille asti.Kun pääsiäisen saarna oli valmis,tuntui kuin muulla ei enää olisikaan väliä.Hän oli päättänyt kertoa pääsiäisen tapahtumista yksinkertaisesti,ilman korulauseita.
Katariina oli viemässä kirkkoon tuoreita kukkia ja seisahtui hetkeksi erään kuvan äärelle pohdiskelemaan pääsiäisen sanomaa.Illan hämärtyessä sytytettiin kynttilät jotka loivat pehmeän kajastuksen.
Rauha hiipi hiljaa Vaahteravaaraan,jättäen oven raolleen pääsiäisen iloa varten.