Pappilan pikkusalissa istui vakavaa joukkoa,kirjailytyöt sylissään.Ääneti työhönsä uppoutuneena tytöt kirjoivat huoneentauluja.Oli niin hiljaista,että neulan suihkeen saattoi kuulla.Äkkiä hiljaisuus katkesi,Malwina pisti sormeensa,sillä seurauksella,että työhön levisi iloisen punaisia pisaroita."Voi ei!"Malwina parkaisi."Mitähän äiti nyt sanoo?Huomaakohan,jos leikkaan tästä palan pois...?"
Veera-täti tuli lohduttamaan.Wenlan mielestä oli oiva tilaisuus hiukan kiusoitella vanhempaa siskoaan.
"Enpä usko,että äiti huomaa.Koko kirjailuhan menee vinoon kuitenkin,joten ei pieni palan puuttuminen tee enempää hallaa asialle!"Wenla tokaisi ja nauraen väisti Malwinan huitaisua.
"Koittaisit tehdä jotain hyödyllistä sinäkin!"Malwina puuskahti ja siisti paperilla verijälkiä.
"No jaa,voisinhan alkaa kirjomaan kapioita sinulle,sillä Vaahteravaaran uusi apupappi on vielä naimaton ja..."
Wenlan lauseen loppua ei kuullut kukaan,sillä silloin tyttö juoksi jo kaukana portaikossa ja pysähtyi vasta alhaalla porstuassa,nojasi seinään ja kikatti hengästyneenä.
Rauha palasi pikkusaliin,Veera asettui Malwinan viereen jatkamaan omaa käsityötään.Kaappikello raksutti seinän takana ja aurinko pilkotti pitsiverhojen välistä.
onpas tytöillä siellä mukavan kodikasta.
VastaaPoista