Matka-arkku

Sitten tapahtui se,jota oikeastaan oli odotettu koko loppukesä ja syksy.
Vaahteranlehtien hehkuessa kaikkein värikkäimmässä loistossaan kaikenkirjavina,kuului jälleen kärrynpyörien rapinaa pihatiellä.Kärryt pysähtyivät ja ajuri kantoi matka-arkun eteiseen.
Katariina seisoi pitsiverhon takana,sydän ilosta pakahtumaisillaan.Kukaan lapsista ei ollut vielä kuullut,että joku oli tulossa.Ainoastaan Katariina oli osannut aavistaa päivälleen oikein ja siitä syystä keittäjä Anelma oli tehnyt töitä jo edellisestä illasta asti.Talossa tuoksui tuore leipä ja ilmassa leijui odotus.
Ajuri kärryineen ajoi tiehensä.Matkustaja,joka näiden kiesien kyydissä oli saapunut,halusi aina välttämättä jäädä kyydistä ensimmäisten vaahteroiden kohdalla ja kävellä koko kujan saadakseen katsella rauhassa mäellä kohoavaa taloa...