Pikku Matilda on itsekseen käynyt jo avaamassa joulukoristelaatikon.Kaikki tutut koristeet ovat siellä tallessa,odottamassa taas kuuseen ja ikkunoihin pääsyä. Kukahan lienee sytyttänyt kynttilän?Matildalla ei ole lupaa yksin sytyttää tulta... Kuuluu askeleita ja rapinaa...himmeli liikkuu hiljaa ilmavirrassa.Ihan kuin nurkassa olisi joulukuusi,mutta se taitaa olla Matildan mielikuvitusta! Hyvää joulunodotusta ja ensimmäistä adventtia,toivoo:Pappilan väki!

Iltahetkenä pappilassa

Iltasatu oli luettu ja sen päälle rukoukset,unilaulut laulettu ja lapset peitelty.Suukotkin oli annettu. Katariina sammutti lampun ja toivotti vielä isommille hyvää yötä,pienempien vuoteista kuuluikin jo tasainen tuhina. Kun alin porras narahti sen merkiksi,että äiti oli turvallisesti alakerrassa,pomppasi isosisko yläpediltä istumaan. "Wenla,kuuletko!" "mmmh...no mitä?" ...hiljaisuus.... "Mitä jos jouluksi ei sada lunta?!" kuiskaa Wilma viimein pelkonsa siskolleen. Lastenhuoneen hämärään laskeutuu huolestunut hiljaisuus. "Sitä ei ainakaan saa sanoa Matildalle,"tuumaa Wilma sitten. Hetken tuumiskeltuaan tytöt päättävät seuraavana aamuna kysyä asiaa mummilta ja mummin ajatteleminen tuo rauhan. Uni saapuu hiljaa vinttihuoneeseen.