Fredrica-mummi

Vaahteravaaran pappilan kunnioitettu vanha ruustinna Fredrica istuu tässä mietiskelemässä menneitä ja tuumimassa tulevia.Vinkeä ilme kertoo,että jotain mukavaa on mielessä. Fredrica on luonteeltaan kipakka,mutta myös hersyvällä huumorilla varustettu.Mausteisen luonteensa ansiosta Fredrica on kokenut pitkän elämänsä aikana monenlaista.Laaja ystäväpiiri sekä kutsumus ovat kuljettaneet Fredrican aikoinaan lähetystyöhönkin. Vaahteravaara on kuitenkin rakkain kaikista ja niinpä miehensä kuoleman jälkeenkin Fredrica jäi asumaan pappilaan.Lapset ovat tärkeintä ja sydäntä lähellä,lasten kanssa Fredrica viettää mielellään aikaan,eikä hänellä ole koskaan niin kiire,ettei ehtisi jutella tai sylitellä pienokaisia.Iltahetket mummin huoneessa ovatkin pappilan lapsille ainutkertaisia. Rautaisella otteella Fredrica toki pitää silmällä edelleen kaikkea pappilanmäellä tapahtuvaa.Milloin Anelma saa kuulla kunniansa keitoksista,milloin apupojat ovat sohineet maalia tapetille maalatessaan lattialankkuja uuteen uskoon.Eikä vaille nuhteita jää aina isänsä työhuoneessa istuva Aleksanterikaan.

Pappilan vintillä

Kellon käännyttyä jälleen kerran yön puolelle,narahtaa vintillä lattia ja Fredrica-mummi saa pienen yövieraan.Matilda ei saa unta ja syykin on selvillä.
"Mummi miksei lunta vieläkään ole satanut?"tyttö kysyy ja hivuttautuu peittoineen mummin sänkyyn.Uni ei tahdo löytää pieneen kamariin,mutta onneksi Fredrica tietää,mikä tepsii.
"Juodaanpa hiukan teetä ja mietitään asiaa,"hän toteaa ja lorauttaa teetä aasialaisiin kuppeihin.Nuo kupit ja teepurkit ovat lasten mielestä taianomaisen kiinnostavat.Teekään ei ole samanlaista,kuin pappilan alakerrassa tarjoillaan.Mummin tee on tuotu kaukaa Japanista asti.
Mielellään mummi kertookin niistä matkoistaan.
Höyryävä tee,mummin tarinat ja hämärä huone tekevät tehtävänsä ja pian pienen vierailijan saa kantaa omaan kamariinsa.
Peiteltyään tytön,Fredrica on vähällä kompastua punaiseen kelkkaan,joka on nostettu sängyn viereen lunta odottamaan,kuinkas muuten.Huokaisten hän siirtää kelkkaa ja kävelee varovasti takaisin omaan huoneeseensa.
Pian sammuu viimeinenkin kynttilä,pimeys laskeutuu,eikä kukaan huomaa pieniä lumihiutaleita,jotka salaa leijailevat alas maahan....