Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarina. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Talviunilla


Tammikuussa alkoi aurinkokin näkymään vähitellen ja aluksi sen kirkkaus oli huikaisevaa.Luonto makasi horroksessa paksun lumivaipan alla.Vaahteravaaralaiset lämmittivät ahkerasti tulisijojaan ja juoksivat asioillaan korvannipukat punaisina kirpeästä pakkasesta.Lapset nauttivat ihanasta talvi-ilmasta kirmaten lumessa uuvuksiin asti.Joka ilta oli kuivumassa suunnaton määrä villalapasia ja sukkia odottaen seuraavaa päivää.Anelma keittiössä keitteli ahkerasti porkkanamuhennosta ja muisti aina tarjota lapsille kupillisen kuumaa viinimarjakeittoa.Se jos mikä pitäisi nuhakuumeen loitolla...

perjantai 15. tammikuuta 2010

Joulumuistoja


Joulunaika pappilassa sujui perinteisesti.Kaikki touhu ja tohina hiljeni vihdoin aattona kello kahdeltatoista.Sillä kellonlyömällä laskeutui joulurauha koko kylän ylle.Jouluvieraat olivat saapuneet ja palvelusväellä oli ollut yllin kyllin töitä laittaa vierashuoneita kuntoon.Anelma ja muu keittiönväki olivat ahkeroineet jouluherkkujen kanssa.Pikku-Matilda oli ollut vähän väliä keittiössä kurkistelemassa,mitä milloinkin oli tekeillä.Ruskeat piparkakut ja pulleat nisu-äijät olivat lasten mieleen.Ja kun aattoillan odotus viimein palkittiin,ei riemulla ollut rajoja.Kuusen alta löytyi Matildalle suuri paketti,joka oli lähetetty Villa Lumililjasta asti.Paketista paljastui suloinen nukensänky,KIITOS!
Joulun jäädessä hiljalleen muistoihin,alettiin pappilassa taas elää arkea.Kynttilöiden valaminen ja aherrus veivät ajatukset taas lähestyvään kevääseen.Vielä olisi kuitenkin edessä pitkä talvi,ennekuin päästäisiin kevääseen.Niinpä kynttilöitä valettiin ahkerasti ja melkein samaan tahtiin kudottiin villasukkia joka torpassa,jotta lapset ja aikuisetkin pysyisivät lämpiminä.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Katariinan mietteitä


Aleksanteri viipyy matkalla.Katariinaa vaivaa hienoinen levottomuus,vaikka tietääkin sen olevan turhaa.Iltasella ei kuitenkaan tule uni ja niinpä hän kuljeskelee huoneesta toiseen mietteissään.Jostain syystä pesupöydällä on lasimaljakko."Tämä taitaa olla se,jonka saimme Kuuralehdosta",muistelee Katariina ja tuumaa,että huomenna siihen haetaan ruusuja salin pöydän koristeeksi.
Joku on unohtanut nuotit pesupöydälle.Katariina miettii,onko liian myöhäistä käydä istumassa pianon ääressä...

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Vaahteravaaran tarina alkaa...

Elokuun viimeisten päivien aurinko valaisi lämpimällä hehkullaan pappilanmäkeä.Vaahteravaaraksi sitä oli sanottu niin kauan kuin muistettiin,sillä mäkeä ylös polveileva hiekkatie oli suurten,vanhojen vaahterapuiden reunustama.
Pappila oli myös sijainnut tuolla paikalla aina.Punainen rakennus valkoisine ikkunapuitteineen näytti sekä kauniilta että kodikkaalta paistatellessaan siinä auringossa.
Vaahterakujan alkupäästä saattoi nähdä osan pappilan kattoa sinistä taivasta vasten.Kylän lapsilla oli tarinansa,jonka mukaan pappilan Veera olisi kiivennyt tuonne katolle naapurin poikien yllyttämänä.Kerrottinpa vielä Veeran riisuneen kenkänsä ja sukkansa,kiivenneen katolle sanaakaan sanomatta ja seisseen siellä siihen asti,että itse pastori saapui pihamaalle tytärtään etsimään.Silloin piti kylän lasten ottaa jalat alleen,eikä siis kukaan ollut näkemässä,että Veera laskeutui alas katolta yhtä ylväästi kuin oli sinne päätynytkin,solmi kenkänsä kiinni ja katsoi isäänsä silmiin.Olisi voinut kuvitella,että tästä seuraisi vähintäänkin korvatillikka,selkäsauna tai muu vastaava.Sen sijaan pastori tyttärineen käveli käsikynkkää sisälle taloon loppukesän auringon heitä lämmittäessä.

Tätä kaikkea Aleksanteri muisteli ja mietti,seistessään siinä pappilan pihamaalla katselemassa taloa.