torstai 3. joulukuuta 2009

Hämyisiä hetkiä


Ruustinna Katariinalla ei ole toivoakaan päästä ulkoilemaan,niin sankaksi on lumipyry yltynyt ulkona.Koko Vaahteravaara näyttää pian hautautuvan lumeen.Lapset ihmettelevät ikkunoihin piirtyviä kuuran kiemuroita ja tähtiä.Ikkunalaudoillakin on lunta.Siellä täällä risteilee tiukkaan tallattuja polkuja,jotka pian taas hukkuvat uuden myräkän alle.Katariina tutkii uusia kauniita vaunuja,joissa voisi pikku-Jaakkoa tuuditella.Ja siellähän se pienokainen tuhisee,pitsityynyllä vailla huolta huomisesta saatika ulkona pyryttävästä lumesta.
Suunnaton iso ja lämmin kiitos upeista vaunuista Kuuralehdon Anjalle.Ensimmäinen joulukalenteriluukku oli unohtumaton!Näiden arvoa ei voi rahalla mitata!

7 kommenttia:

  1. Kiva, että vaunnut olivat mieluisat ja Jaakko-poika pääsi heti niihin päiväunille, jotta Katariinan kädet pysyvät vapaina vauvan kantamisesta näin joulukiireiden aikaan :D

    VastaaPoista
  2. Voi, miten ihanat vaunut. Anja on kyllä todella taitava.

    VastaaPoista
  3. Niinpä...Anja on vaan paras,ei sille mitään voi ;)

    VastaaPoista
  4. Noh ei nyt sentään mitään liioittelua... mut kiitos kuitenkin kehuista. Ja nää vaunut oli sitte toiset tekemistäni, ekat meni harjoituskappaleena, kun tyär sanoi "et kai noita aio antaa!!" Näistä kuulemma tuli antamiskelpoiset ;)
    Heh, vaativa maku lapsella, mutta oon tyytyväinen tulokseen, vaikka oishan niissäki ehkä hieman petraamista ollut...

    VastaaPoista
  5. Ihanat ne on!! :) Anja mulle salaisuuden paljastikin jo aiemmin. Katariina on varmasti hyvin tyytyväinen ja helpottunut vaunuista ;)

    VastaaPoista
  6. Jep,ilman muuta.Vaunut on aivan kaikkien kehujen arvoiset,ei mitään liioittelua todellakaan.

    VastaaPoista

~~ Pappilan vieraskirja ~~